7 Wonders

Joko olet ehtinyt kokeilla 2011 Vuoden peli -tittelin (aikuistenpeli-kategoria) voittanutta 7 Wonders -lautapeliä? Nyt kipin kapin testailemaan! Loistava peli kyseessä nimittäin.

Pelaajia mukaan mahtuu 7, jokainen pelaaja saa siis yhden antiikin ihmeistä rakennettavakseen. Johtajat-lisäosa tuo mukaan Rooman ja mahdollistaa näin kahdeksannen pelaajan. 

Jokaiselle pelaajalle arvotaan oma lauta, jossa on ihme.
Ihmeitä rakennetaan kilpaa pelin ajan.

Ylhäällä Babylonin riippuvat puutarhat, alhaalla Gizan pyramidit.

  Tässäpä esittelyvideo kyseisestä pelistä:

  

Peliä voin suositella lautapelin ystävälle, joka arvostaa pelissä muuntautumiskykyä. Jokainen pelikerta on erilainen, jokaisessa laudassa on erilaiset ominaisuudet, taktikoida voi useilla tavoilla. Kokeneilla pelaajilla peli voi sujahtaa läpi 20 minuutissa, aloittelijoilla menee helposti melkein tunti. Peli vaatii perehtymistä ja se on syytä opetella ajan kanssa. Itse opetin pelin noin 50-vuotiaille vanhemmilleni, ehkä kuudennella pelikierroksella idea alkoi hahmottua heille. Mutta hekin olivat pelistä kovasti innoissaan vaikkeivat pitkään aikaan oikein mitään siitä tajunneetkaan! :D

    

Henriikka

  

Die potato!

Miksi tämä on hauskaa? Jopa minusta.  

"Hey, look at my new dog! Oh... Thats pretty cool. Ooohh! There's no dog! Oooooohhh! Ooooooohhhh!"

 

 
Lisää asdfmovie-videoita voi katsoa täällä.
 
Henriikka

Iso melu pienistä tisseistä

 Rintojen kohdalta topattu 

lasten uima-asu närkästyttää

"On härskiä, että pikkutytöistä pyritään 
tekemään aikuisempia kuin he ovat",

 helsinkiläinen äiti sanoo.

Hel­sin­ki­läi­nen 9-vuo­tiaan ty­tön äi­ti Pen­ni Osi­pow jär­kyt­tyi, kun hän kä­vi vii­me vii­kol­la Stock­man­nin ta­va­ra­ta­los­sa kat­so­mas­sa las­ten ui­ma-asu­ja.

Hän löy­si tyt­tö­jen ui­ma-asun, jon­ka ylä­osa on rin­to­jen koh­dal­ta to­pat­tu. Vaat­teen pie­nim­mät koot oli­vat 128–134-sent­ti­sil­le lap­sil­le, jot­ka ovat Suo­mes­sa yleen­sä 8–9-vuo­tiai­ta.

"On härs­kiä, et­tä pik­ku­ty­töis­tä py­ri­tään te­ke­mään ai­kui­sem­pia kuin he ovat. Täl­lai­nen vaa­te an­taa vää­rän vies­tin lap­sil­le. On omi­tuis­ta, et­tä Suo­mes­sa myy­dään täl­lai­sia", Osi­pow sa­noo.

Osi­pow ker­too lait­ta­neen­sa asus­ta ku­van Fa­ce­boo­kiin ja saa­neen­sa muil­ta­kin när­käs­ty­nei­tä kom­ment­te­ja. Hän on myös an­ta­nut kau­pal­le pa­lau­tet­ta.

Ui­ma-asun val­mis­ta­jan Esp­ri­tin Suo­men-toi­min­nois­ta vas­taa­va Piia Ros­si sa­noo ym­mär­tä­vän­sä äi­din reak­tion.

"­Mei­dän tar­koi­tuk­sem­me ei ole mis­sään ta­pauk­ses­sa teh­dä lap­sis­ta ai­kui­sia", Ros­si sa­noo.

"­Ky­sees­sä on kui­ten­kin glo­baa­li, tei­neil­le suun­nat­tu mal­lis­to, ei­kä si­tä voi­da muun­nel­la maas­ta toi­seen. Sa­mo­ja vaat­tei­ta myy­dään esi­mer­kik­si Kii­nas­sa, jos­sa 128-sent­ti­set lap­set ovat van­hem­pia kuin Suo­mes­sa."

Ros­si ko­ros­taa, et­tä ky­sei­sen ui­ma-asun top­paus on hy­vin ohut, ei­kä saa rin­to­ja näyt­tä­mään suu­rem­mil­ta. Sen voi ha­lu­tes­saan ot­taa pois. Sa­maa asua on myyn­nis­sä myös il­man top­paus­ta.

"­Jois­sa­kin tei­ni­mal­lis­ton ui­ma-asuis­sa on ohut top­paus sik­si, et­tä mur­ros­ikäi­set ty­töt ha­lua­vat usein suo­ja­ta ke­hit­ty­vää po­vea. Tä­mä on hy­vin herk­kä asia mo­nil­le ty­töil­le."

Stock­man­nin vies­tin­tä­pääl­li­kön No­ra Ma­li­nin mu­kaan on vai­kea ve­tää tark­kaa ikä­ra­jaa, mil­loin lap­si siir­tyy pien­ten las­ten vaat­teis­ta kou­lu­lais­mal­lis­toon.

"­Ky­sees­sä on kou­lu­ikäis­ten vaa­te, jon­ka koot al­ka­vat 128 sen­tis­tä ja ulot­tu­vat 170 sent­tiin. Me os­tam­me jo­kai­ses­ta mal­lis­tos­ta kaik­ki koot."

Väes­tö­lii­ton asian­tun­ti­ja­lää­kä­rin Rai­sa Cac­cia­to­ren mie­les­tä top­paus ui­ma-asun ylä­osas­sa en­nen mur­ros­ikää ko­ros­taa ai­kui­suut­ta.

"­To­pat­tu ylä­osa vie lap­sen aja­tuk­set sii­hen, et­tä hä­nel­lä pi­täi­si ol­la jo rin­nat, vaik­kei ole­kaan."

Cac­cia­to­re ko­ros­taa, et­tä ai­kuis­ten pi­täi­si suo­jel­la lap­sia kai­kil­ta ul­ko­nä­kö­pai­neil­ta.

"A­la­kou­lui­käi­sil­lä on oi­keus kes­kit­tyä miet­ti­mään, py­syy­kö hiek­ka­lin­na ka­sas­sa, leik­kiä ja iloi­ta lap­suu­des­ta. Lap­sel­la on oi­keus tun­tea, et­tä hän kel­paa juu­ri sel­lai­se­na kuin on."

Cac­cia­to­ren mie­les­tä vaa­te­teol­li­suu­des­sa on huo­les­tut­ta­va tren­di, jo­ka te­kee lap­sis­ta ai­kui­sem­pia. Hä­nen mie­les­tään vaat­teen myy­jäl­lä eli täs­sä ta­pauk­ses­sa Stock­man­nil­la on vas­tuu sii­tä, mi­tä lap­sil­le tar­jo­taan. "­Tot­ta kai pie­nim­mät koot voi jät­tää os­ta­mat­ta. Vii­me kä­des­sä ra­jan ve­tä­vät van­hem­mat."

Lap­si­asiain­val­tuu­tet­tu Ma­ria Kai­sa Au­la sa­noo, et­tä täs­sä on myös ky­se glo­ba­li­saa­tion lie­veil­miös­tä.

"­Jos mal­lis­tot rää­tä­löi­täi­siin eri mark­ki­noil­le, täl­lai­sia asu­ja tus­kin näh­täi­siin pie­nim­mis­sä ko­ko­luo­kis­sa Suo­mes­sa", hän sa­noo.

"­Ku­lut­ta­jan kan­nat­taa an­taa kau­pal­le pa­lau­tet­ta, jos ko­kee tuot­teet lap­sen ke­hi­tyk­sel­le on­gel­mal­li­sik­si", Au­la sa­noo.

   

Jaana Savolainen

Helsingin Sanomat

  

Ei mitään lisättävää.

  

Kai pikkupojillekin valmistetaan jo topattuja boksereita..? Ihan vaan reiluuden nimissä. 

  

Henriikka

  

A New Beginning

Voi ihme! Pieni talo preerialla yhdeksännen ja viimeisen tuotantokauden DVD-boksi on ilmestynyt Suomessakin!

Tv-sarjan Ingallssin perhe: Isä Charles, äiti Caroline, tytöt Mary, Carrie ja Laura.

Jotain taianomaista täytyy piillä sarjassa, joka jo vuonna 76 ihastutti omia vanhempiani ja joka vielä kymmeniä vuosia myöhemmin ihastuttaa katsojaansa sydämellisyydellään ja vilpittömän hyvällä mielellään. Pieni talo preerialla -sarjaa kuvattiin Amerikassa kymmenisen vuotta samojen keskushahmojen ja -näyttelijöiden voimalla. 182-osaista sarjaa on näytetty kokonaisuudessaan useaan otteeseen Suomenkin televisiossa. 

Sarja perustuu Laura Ingalls Wilderin päiväkirjoihin. Laura läheisineen eli 1880-70-luvun Minnesotassa.  

Oikea Laura Ingalls Wilder.

Melissa Gilbert, Laura Ingalls Wilderin näyttelijä.

Näyttelijäkaartia uusimmissa tuotantokausissa. Lauran hahmo on 
viimeisissä tuotantokausissa jo aikuinen. Näyttelijä on pysynyt 
samana koko sarjan ajan.

Uunituore  9. tuotantokauden DVD-boksi.

Nahistunut koppura

Yksi jos toinenkin on miettinyt varmasti, mikä ihme siinä on kun mainoksessa hampurilainen näyttää täydellisen mehevältä ja ryhdikkäältä, mutta eteemme lyödystä kääröstä paljastuu vääjäämättä nahistunut, littana, sanalla sanoen ruma hampurilaisen irvikuva. 

  

 Nam? Tämmöinenkin ylläri paljastui käärepaperista tässä taannoin.

  

Noh, nyt McDonald's päästää meidät näkemään, kuinka mainoskuvia oikein otetaan ja kuinka meitä poloisia pikaruokakulttuurin uhreja huijataan. Vai huijataanko? Otetaan selvää Mäkkärin tekemältä videolta: 

  

  
Kuvattavan hampurilaisen työvaiheisiin käytetään monin verroin enemmän aikaa, kuin myytäviin tuotteisiin. Jopa ketsuppi ruiskutetaan erikseen näyttämään mahdollisimman houkuttelevalta tursuillessaan hampurilaisen välistä, suolakurkkuja asetellaan ja juustoa muotoillaan käsittämättömän pikkutarkasti. Kaikkien ainesosien on oltava näkyvissä. Lohduttavaa on, että ainakin kyseessä on tismalleen samat ainekset, kuin ne, mitä suuhun mätämme. 

  

  

Henriikka 

 

Never say no to Panda!

Panda ei jätä koskaan kylmäksi. Hämmästyttävän toimiva egyptiläinen mainos on kiirinyt naurattamaan netinkäyttäjiä ympäri maailman. Se markkinoi Panda-juustoa. Harmillisesti me täällä kaukana emme pääse kokemaan tuon ihmeellisen juuston makukirjoa.  

  

Tässäpä hervottoman hauskan mainossarjan top 5!

  

 

Otetaan vertailukohteeksi vielä oma suomalainen Pandamme: 
 

  

  

  
Tämä Panda on 1960-70 -luvulta
  

   
Henriikka
 

Parsakaalin tuho

Kun aikoinaan muutin kotoa omilleni osaksi epämääräistä kommuunia, jouduin törmäyskurssille täysin uudenlaisen ajatuksen kanssa. Minua pidettiin uusavuttomana. Syy ei suinkaan ollut siinä, etten olisi osannut kuoria perunoita tai vatkata kermasta vaahtoa, saati loihtia mureita sisäfileepihvejä kera kermaisen pippurikastikkeen ja parsakaalipiiraan, ei. Minä osasin kaiken tuon. Syyksi riitti yksinkertaisesti se, etten osannut käyttää mikroaaltouunia. Niin, tuota keittiön palvottua keskipistettä. Ketään ei liikuttanut, jos joku ei osannut käyttää oikeaa uunia. Sitä pidettiin vain normaalina.

 

Meillä ei lapsuudenkodissani ole mikroa, ei astianpesukonetta tai edes vedenkeitintä. Ensimmäinen kahvinkeitinkin rantautui taloon vasta toissa jouluna. Mutta me pärjäämme, kiitos kysymästä, me pärjäämme loistavasti! Muille ihmisille tilanteemme tuntuu olevan paljon mieltä raastavampaa. Olemme tottuneet pesemään astiat käsin, olemme tottuneet käyttämään uunia ja hellaa ja päätä ruokaa laittaessa, olemme myös tottuneet hakemaan perunat ja porkkanat omalta maalta, tomaatit ja kurkut omasta kasvihuoneesta ja tekemään piparitaikinankin alusta asti itse, ei siinä ole mitään hirvittävän mystistä.

  

Mikä on sen sukupolven kohtalo, jolla tulee sanasta ananas ensimmäisenä mieleen tölkki? Mihin on maailma porskuttamassa, jos parikymppinen pariskunta on pulassa astianpesukoneen mennessä rikki? Tavallinen kotiruoka näyttää olevan erittäin ten minutes ago ja kaappitilan vallanneet valmiiksi raastetut pizzajuustot ja aivan käsittämättömät purkistaan räjähtäen sinkoilevat tölkkicroissantit tuntuvat suorastaan pilkkaavan nurkassa nököttävää parsakaalia. Valmiskaakaoiden valtakunnassamme elintarviketeollisuuden ihmeet painostavat ihmispolot ylenpalttiseen laiskuuteen.

Keittiö, mitä me sinulla enää teemme? Suotta kalliita neliöitä tuhlaillaan. Nopeutta, helppoutta, vaivattomuutta. Tehokasta, tehokasta, tehokasta. Minä annan parsaparalle vielä mahdollisuuden. Todellisuus on se, että tänäänkin tulen viettämään keittiössäni aikaani vähintään tunnin ruokaa valmistaen. Hidasta ja tylsää? Joskus sitäkin, mutta ainakin tiedän, mitä suuhuni mätän.

Olen erittäin iloisesti yllättynyt laajempaakin suosiota saaneesta ns. kotoilu-trendistä. Asioita - ruokaa, vaatteita, käyttöesineitä, yms. - on alettu tekemään entistä enemmän itse, omin käsin, tietoisina siitä, minkälaisten raaka-aineiden kanssa ollaan tekemisissä. Voi osittain olla blogikulttuurinkin ansiota, että kotoilu on kasvattanut suosiotaan huimasti. Toivottavasti ilmiö pitää pintansa.

    
 

Henriikka