Realityn tulevaisuudennäkymiä

Jäin vielä pyörittelemään päässäni tuota tositelevisioteemaa.

Uusia kanavia syntyy koko ajan. Ohjelmia tarvitaan jatkuvalla syötöllä. Tosi-tv on halpaa. Sitä voi tehdä suuria määriä kohtalaisen pienellä vaivalla. Esimerkiksi US-television draaman tuotantohinta saattaa olla noin 1,5 milj/tunti, mutta realityn vain 200 000/tunti. On siis todennäköistä, ettei tositelevisio ole liukenemassa keskuudestamme mihinkään ainakaan ihan lähiaikoina. Sori vaan laatudraamanystävät, en minäkään riemuissani ole. 

Oletteko tulleet ajatelleeksi, minkälaista realitya telsumme tuuttaa vuosien päästä. Emme ehkä tyydykään enää harmittomiin eläinohjelmiin, jossa söpöjä koiranpentuja pelastetaan viemäreistä. Emme ehkä jaksakaan tuijottaa eristettyyn taloon majoitettuja entuudestaan toisilleen tuntemattomia alkoholisoituneita ihmisiä enää päivästä toiseen… Alammeko vaatia uudenlaista rouheutta aina äärimmäisyyksiin asti?

The Truman Show

Vuonna 1998 tehty Jim Carreyn tähdittämä elokuva Truman Show alkaa tuntua jo melkein huolestuttavan realistiselta tulevaisuudennäkymältä tositelevisiokentällä. Elokuvassa kolmenkymmenen kieppeillä huiteleva päähenkilö Truman saa selville olevansa osa jättimäistä tositelevisiokoneistoa. Eikä ihan mikä tahansa pikkuinen osanen, vaan päähenkilö. Kaikki ihmiset hänen elämässään – vanhemmat, ystävät, jopa vaimo - paljastuvat huijareiksi, näyttelijöiksi, jotka ovat vain noudattaneet ennalta määrättyä käsikirjoitusta jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Truman Show’ta varten on rakennettu jättimäinen kuvausstudio, jonne Trumanin kotikaupunki on lavastettu. Kaupunki on saarella ja Trumania on pienestä pitäen peloteltu vedestä, jotta hänen ei tekisi mieli lähteä tutkimaan kaupungin ulkopuolista elämää.

Ympäri maailmaa ihmiset seuraavat vastaanottimistaan suorana lähetyksenä sekä Trumanin arkipäiväistä elämää että rankempia koettelemuksia valheiden alkaessa hiljalleen paljastua.

Voisiko näin käydä oikeassa elämässä? Voisiko joku tuotantojätti keksiä tekevänsä maailmankuulun sarjan, jonka päätähti ei edes tiedä esiintyvänsä siinä? Miljardibudjetin piilokameraohjelma rakennettuna yhden ihmisten ympärille. Miljoonien katsojien riemuksi. Viihteeksi. Kuinka pitkälle televisioteollisuus on valmis menemään viihteen nimissä?  Ihmisoikeussopimusten yli? Jo vain, se surullinen rajapyykki on jo saavutettu. Ensimmäisenä räikeästi Aasiassa.

Nasubi

Japanilainen Nippon-TV alkoi tuottaa tositelevisiosarja Nasubia 90-luvun lopulla. Siitäpä ei ihan mikä tahansa harmiton komedia tullutkaan. Tomoaki Hamatsu –niminen mies arvottiin hakijoiden joukosta mukaan ”showbisnes-työhön”. Pahan kerran höynäytetty miesparka pakotettiin elämään eristetyssä huoneessa niin kauan, kunnes saisi kokoon miljoona jeniä. Rahankeruu hoitui osallistumalla postikorteilla erilaisiin kilpailuihin ja raha-arvontoihin. Huoneessa ei ollut mitään mukavuuksia, ei edes vaatteita miehelle. Ainoa asia, josta hän sai seuraa, olivat sanomalehdet, joista hän etsi arvontoja. Kun Tomoaki Hamatsu vihdoin ylsi rahatavoitteeseen, hänet vapautettiin huoneesta. Miespolo ehti jo huokaista helpotuksesta, kunnes huomasi olevansa kaukana kotoa Etelä-Koreassa ilman rahaa, ilman vaatteita. Hänen seuraava tehtävä oli jälleen kerätä rahaa ja selviytyä kotiin Japaniin. 

Reppana. 

Toivon todella, että katsojalukutavoitteet saavutetaan tulevaisuudessakin kohtalaisen harmittomalla viihteellä, ettei mitään tuollaista pääsisi enää tapahtumaan.

Henriikka 


ps. The Truman Show on loistava leffa, suosittelen!